lauantai 16. syyskuuta 2017

Syysretki Keski-Suomeen

Osallistuin alkukuussa Maa- ja kotitalousnaisten syysretkelle, jonka järjesti Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ-hanke. Vietimme päivän kierrellen linja-autolla Keski-Suomen kulttuurimaisemia ja maatiloja sekä yrityksiä.

Retken yhtenä tarkoituksena oli avata silmät näkemään uudella tavalla meidän ympäröivää luontoa. Vaikka viihdyn metsässä ja sille on minulla suuri arvo, avasi retki vielä enemmän arvostamaan ympäristöämme ja opin myös paljon uutta. Maisemat olivat huikaisevia ja oli ihanaa vain istua linja-autossa ja keskittyä maisemien katseluun. Itse ajaessa minun ei auta kovin maisemia alkaa ihastella.

Ensimmäinen pysähdys oli Joutsassa Desing Pylsy ateljeessa (linkki). Ateljee sijaitsee entisessä kyläkoulussa. Osoituksena suomalaisesta työstä ja osaamisesta Desing Pylsylle on myönnetty Avainlippu-tunnus. Yllä olevasta linkistä pääset tutustumaan Desing Pylsyn mielenkiintoiseen historiaan.


Seuraava pysähdys oli Jyväskylässä Ylä-Tihtarin tilalla (linkki). Tilalla viljellään mm. kuminaa ja perunaa. Lisäksi tila tarjoaa elämyspalveluja esimerkiksi metsästyksen muodossa. Tilalla on upeita vanhoja rakennuksia ja eläimiä, sekä tilapuoti, josta voi ostaa perunaa ja lihasäilykkeitä.


Lounastauon pidimme Toivakassa tunnelmallisessa Taulun kartanossa (linkki). Taulun Kartano tarjoaa runsaasti erilaisia palveluja juhlista kylpyläpalveluihin. Rakennukset ja ympäristö ovat kuvauksellisen kauniita.



Viimeinen vierailukohde oli "naapurissani" Pienikankaan Highland-tilalla. Tilalla pääsee ihastelemaan pörröistä ylämaankarjaa sekä perinnebiotooppeja. Tämä vierailu sai minut entistä enemmän haluamaan hyödyntää metsiäni luonnonlaitumina. Ei sitä tiedä, vaikka nuo karvaturrit käyskentelisivät joskus minunkin maillani. Pienikankaalla on myymälä, josta voi ostaa lihajalosteita. Lisäksi tilan oma myymäläauto kiertää lähiseutuja.


Retki oli mielestäni todella onnistunut ja antoi minulle paljon. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Avoimet Ovet & Ravintolapäivä


Palokankaalla vietettiin elokuussa Avoimia Ovia ja Ravintolapäivää. Koko edeltävän viikon jännitin sateiden kanssa, mutta onneksi juuri sinä päivänä paistoi aurinko.

Paikalle tuli mukavasti väkeä ja vetonaulana oli yhteistyössä Valoharjun hevostilan kanssa talutusratsastusta sympaattisella Pirpana-ponilla.

Tarjoiltavista (tai mistään muustakaan) en ehtinyt ottaa kuvia ja muutenkin koko päivä oli todella kiireinen. Opin sinä päivänä kantapään kautta suunnittelemaan aikataulun paremmin. Marraskuun ravintolapäivään en ajatellut osallistua, mutta keväällä mahdollisesti. Siitä lupaan sitten mainita täälläkin, niin voitte tulla vierailulle ;)


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kissakuulumisia

Kovin on ollut eilisen jälkeen hiljaista, kun kaksi kissanpentua muutti uuteen kotiin. Kirjava "Tikru" jäi kuitenkin Palokankaalle. Pennut ja emo kävivät maanantaina eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja ottamassa rokotukset. Kissat olivat terveitä ja hyvin uteliaita. Emolle varattiin sterilointiaika. Jännittää päästä avustamaan leikkauksessa.


Pennut olivat jokin aika sitten hoksanneet verhotangot. Niiden päällä tasapainoiltiin ja otettiin päiväunia (ainakin yritettiin). En onneksi ole ehtinyt vaihtaa ihania västäräkki-kuosisia verhoja tupaan, sillä pennut ovat terävillä kynsillään kiipeilleet verhoissa. Saa Tikrukin vielä kasvaa ennen kuin uskallan verhoja alkaa vaihtamaan.


Tikru ja Nanna-emo ottivat Tahvon ja Tiu'un muuton rauhallisesti. Emo ei ole kadonneita pentujaan huudellut ja Tikru on ollut yhtä vilkas kuin ennenkin. 


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pientä pintaremonttia ja pihasaunahaaveita

Remonttipäivitys tulikin aiemmin, kuin mitä suunnittelin. Ihan siitä syystä, että remontti ei nyt juurikaan etene. Yksin kun tekee lähes nollabudjetilla, saa varautua hitaaseen aikatauluun. No mihinkäs tässä kiirekään on...


Tapetin irrottaminen on edistynyt hyvin, kun kaveri vihjasi suihkepullon käytöstä tapetin kostutuksessa. Pesusienellä hommassa olisi mennyt ikuisuus! Vielä on puolitoista seinää tapetilla, koska huoneessa on melko paljon huonekaluja ja nyssäköitä. Makuukammarissa on myös "kiinteä" kaappi, joka pitäisi purkaa. En tykkää kasata pihalle romua (ei sillä, on siellä nytkin risa nojatuoli ja kukkapöytä) ja autossa ei ole vetokoukkua, että saisin roinat kaatopaikalle vietyä. Kaappitilaa on hyvin vähän ja vintille tai aittaan en halua käyttövaatteita ja -tavaroita viedä. Lisäksi tupaan ei auta viedä tavaroita kissanpentujen ja koiranpennun tuhottavaksi. 


Muovimaton alle oli pakko kurkistaa. Kuvittelin puulattian olevan räikeän punainen. Eipä ollut. Lattian hiominen on niin suuritöinen homma, että minä risalla selälläni ja polvillani en sitä voi tehdä, eikä ole rahaa palkata ketään hiomaan. Näin ollen jäljelle jäävät vaihtoedot ovat maalaus tai laminaatti. Maalaus hiomattomalle epätasaiselle pinnalle hieman epäilyttää ja rahaa tulisi uppoamaan esikäsittelyaineelle ja itse maalille varmaan satanen. Laminaatti tulisi vielä kalliimmaksi. Palkkapäivää odotellessa katselen vielä tuota muovimattoa.

Keltaiset seinät paljastui tapetin alta. Olisivat nekin kivat, mutta minulla ei ole mitään petivaatteita tai muita tavaroita, jotka sopisivat retroon keltaiseen huoneeseen. Haluan kuitenkin pitää kotini harmonisena.

Seiniin ostin Vintron kalkkimaalin sävyä 28. Cloudburst. Tämä oli kompromissi, kun en löytänyt haluamaani sävyä enkä raaskinut lähteä itsekään sävyä sekoittamaan. Värikartassa tuo 28. näyttää kuitenkin kivalta ja on edes sinne päin. Maalista saattaa riittää myös tuvan puolelle edes yhteen seinään, vaikka en sillä sävyllä ajatellut tupaa kokonaan maalata. Tuvassa on nyt siis kirkkaan vihreät seinät. Sinne sävyn valitseminen tuntuu todella hankalalta. Onneksi minulla ei vielä ole sinne sohvaa tai verhoja... Ne sanelisivat muuten seinien värin. Kammarin lattiaa en maalaa kalkkimaalilla, koska se vaatisi lakan kestääkseen kulutusta. Lakkaaminen taas lisäisi työmäärää ja huoneen käyttöönotto kestäisi kauemmin. Varmaan ostan K-raudasta V33-lattiamaalia.

Tämän enempää en ajatellut remontoida, ainakaan lähiaikoina. Haaveilen toki pihasaunasta, koska navetan saunasta, joka on entinen maitohuone, tulee kanala. Sauna on hyvin eristetty ja siellä on ilmanvaihto kunnossa. Ihanteellinen siis kanalalle! Talon kylpyhuoneessa taas muhii kosteus ja jos vain joskus pihasaunan saan, tullaan kylpyhuone purkamaan kokonaan pois. Toki tämän soisi tapahtuvan pian, ettei kosteus ehdi levitä talon rakenteisiin. Kylpyhuone on onneksi rakennettu taloon ulkonevasti, joten kovin suurta vauriota ei se aiheuta ihan heti (in my dreams).

Jos kylpyhuone puretaan pois, ei talossa olisi juoksevaa vettä, koska vesipumppu on kylpyhuoneessa. Tämä ei minulle olisi mikään ongelma. Tiskaan nytkin ilman juoksevaa vettä periaatteessa ja pyykkikonetta en omista. 

Millaisesta pihasaunasta haaveilen?
Tärkein kriteeri: se sulautuisi maisemaan nätisti ja olisi perinnemallinen. 
Siellä olisi saunan ja pukuhuoneen lisäksi kesähuone vieraille yöpymistä varten. Saunaan tulisi kantovesi. Kiukaassa olisi kylkiäisenä vesisäiliö lämpimälle vedelle. Vesipata kyllä löytyy, mutta koen sen suuritöiseksi, kun joka käytön jälkeen pitäisi tyhjentää ja puhdistaa noesta. En kylläkään ole perehtynyt kiukaassa olevan vesisäiliön huoltoon...

Aina voi haaveilla. Toteutuihan tämä pientilahaaveenikin ;) Jos joku nyt näkee tilaisuuden yhteistyölle, niin sähköpostia tulemaan! (omatupablogi (at) gmail. com)

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Suolla


Kävin eilen Sammalsuolla (minulla on oma suo!) keräämässä mesiangervon kukintoja. Niistä saa herkullista teetä.



Suo näytti häkellyttävältä ilta-auringossa. Sinne täytyy tehdä retkiä useammin.



Hämärän(kin) aikaan tupa näyttää niin kutsuvalta. Ihan vielä ei ole kunnolla tajunnassani, että se vihdoin on minun.


Ja mitä olisi vanha maalaistalo ilman kissoja? 

tiistai 25. heinäkuuta 2017

No nyt!

Tänään vihdoin sain tietokoneelle virtapiuhan, joten sen kunniaksi kuvapläjäys.

Vanhoja kuvia jo, mutta vesikielellä näitä on odotettu ja odotetaan. Joku pikkutuholainen on kyllä jo ottanut maistiaisia omenista...

Tyrniä, karviaisia ja herukoita on tulossa paljon!

Innostuin tekemään spelttileipää. Lisäksi taikinaan laitoin erilaisia siemeniä, kauraa ja hiukan ruisjauhoja. Paras tekemäni leipä.

Palokankaalle on muuttanut kissaperhe. Pennut ovat vielä alle kahdeksanviikkoisia, mutta tulevat jo hyvin toimeen kissojen ja koirien kanssa. 

Pipsa ja muut eläimet nauttivat Palokankaalla olosta. Entiset asukkaat olivat hyvin kissarakkaita ja se tuntuu vieläkin huokuvan talossa.
Kissat ja koirat sulassa sovussa. Veikka yritti naamioitua kissaksi saadakseen olla pöydällä. Onnistui siinä hyvin...



Nyt odotellaan satojen kypsymisiä. Mansikoita on jo tullut runsaasti, ei ole kaupasta tarvinnut ostaa. Tupaantuliaislahjaksi saamani amppelitomaatti on antanut myös ruhtinaallisesti satoa ja vielä jaksaa. Perunat eivät vieläkään kuki, mutta hyvin myöhään minä ne maahan sainkin. Sipulit ovat jo isoja. Muutama kurpitsa on myös tulossa maistiaisiksi.

Makuukammarissa olen aloitellut pientä pintaremonttia. Pitäisi uskaltaa kurkistaa miltä muovimaton alla lankkulattia näyttää. Seinistä lähtee tapetti pois ja saa kalkkimaalin. Tupaan en ole keksinyt mieleistä sävyä, joten olkoon vielä vihreä. Keittiö saa jäädä iloiseksi värien sekamelskaksi sinisine muureineen ja keltaisine seinineen. Ajattelin jopa tuoda sinne lisää eri värejä.

Remppajutuista on tulossa päivitystä, kunhan se tapettien irrottamisesta etenee pidemmälle.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Palokankaan pientila Instagramissa


Meidät löydät Instagramista nimellä palokankaanpientila


Instagramiin päivittyy kuulumisia hieman useammin, kuin tänne blogiin. Veikka puri tietokoneen piuhan poikki, enkä ole saanut aikaiseksi tilata uutta.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Muuttoa ja muita kiireitä

Vihdoin ollaan siinä pisteessä, että uskallan vähän avata tekemisiäni. Olen kevättalven tehnyt laskelmia, pohdintoja, ranskalaisia viivoja ja piirroksia. Olen ollut jännittynyt, pettynyt, innostunut ja hämmästynyt. Papereiden täyttelyä ja lähettelyä, puheluita ja palavereja. Nyt viime päivät olen töiden ohella pakannut ja tehnyt muuttoa omalle pientilalleni.  

Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että oikeasti olen muuttamassa ja samalla olen todella epäuskoinen ja hämilläni. Olen muuttamassa juurilleni ja vihdoin pääsen asettumaan omaan rauhaan eläinlaumani kanssa. Saan vihdoin punaisen mummonmökin ja perunamaan! 

Lupaan pitää teitä ajantasalla projekteistani ja aikomukseni on perustaa myös Youtube-kanava, jonne tekisin videoita mm. permakulttuurista ja eläintenpidosta, sekä totta kai omavaraisuudesta. Tämä tosin edellyttää "pieniä" kamera-/mikki-/jalusta- yms. hankintoja.

Veikkaa välillä väsyttää emännän vouhotukset.



Kaninpoikaset kasvavat kovaa vauhtia ja yllätyksekseni poikasia on tällä hetkellä yksitoista. Muutama voisi lähteä lemmikiksi sopivan kodin löytyessä.



Luonto on jo alkanut ruokkimaan valppaita silmiä. Poimulehteä, horsmaa ja vuohenputkea löytyy todella paljon.


Tilani rakennukset kaipasivat sadevesijärjestelmää ja sen hoiti nopeasti kuntoon kangasniemeläinen Pelhane Oy


Eläinten kanssa ollaan nautittu auringosta ja sainpa ensimmäiset kymmenen kiloa perunaa maahan. Nähtäväksi jää paljonko selviää kylmemmistä keleistä.


Olen saanut viime päivinä runsaasti yhteydenottoja, joten jos olet laittanut viestiä, niin älä ihmettele, jos vastaaminen kestää!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Laumaan on tullut täydennystä!


Poppooseemme muutti pari viikkoa sitten labradorinnoutajan ja bordercollien rakkauslapsi Pikkuveli eli Veikka. Veikasta tulee isona tilani monitoimimies. Tällä hetkellä Veikka luulee toimittavansa piraijan ja rikkaimurin virkaa.




Tiput ovat kasvaneet tästäkin kuvasta jo hurjasti. Ostin itselleni 54 munan hautomakoneen ja tilasin araucanan siitosmunia. Ensi vuonna meillä siis toivottavasti munitaan vihreitä munia!


Pitkästä aikaa meillä on myös kaninpoikasia. Emo synnytti seitsemän poikasta, joista yksi menehtyi ihan alkumetreillä. Muut kuusi poikasta ovat jo reilun kahden viikon ikäisiä ja uteliaina tutkivat ympäristöään silmät avautuneina. Ovat sen verran vilkkaita, ettei niistä tahdo saada tarkkoja kuvia. Siksi saatte tyytyä vanhempaan kuvaan samaisista poikasista.

Ensi kuussa julkaisen teille lukijoille yllätyspostauksen ;) Siihen asti koitan malttaa mieleni ja blogikin saattaa vielä uinua talvihorroksessaan.


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kuvapläjäys ja kuulumisia

Hirmupaljon on taas tapahtunut kaikenlaista ja välillä on tuntunut, että eniten harmia ja murhetta. Olen joutunut ottamaan itseni kanssa aikalisän, kun uupumus on ottanut niskalenkin arjestani. Työni on rakas, mutta raskas, eläimet ovat sairastelleet, Aino piti lopettaa, kohtuuttomilta tuntuvia tilanteita... 

On ollut pakko mennä itseeni ja etsiä voimavaroja ja keinoja arjen helpottamiseksi. Tällaisina hetkinä olen huomannut, kuinka tärkeitä eläimet ovat minulle. Joku ehkä ajattelee niiden olevan taakka ja rasite, mutta minulle ne ovat melkein henkireikä.


Osaisipa ottaa yhtä rennosti kuin Diana!


Kävin siskoni ja Annin, Pipsan sekä Kerin kanssa jäällä rellestämässä. Tuli myös huomattua, ettei Pipsa enää välttele vieraita koiria, vaan menee kaivamaan verta nenästään. Perjantaina kävimmekin ostamassa Pipsalle flexin, niin on mukavampi käydä lenkeillä lyhyen hihnan sijaan.


Kotipihassa Pipsa saa nauttia rauhasta ja vapaudesta. Lempipuuhaa on liukua selällään ja piehtaroida pitkin pihaa.


Pulla-kissa oli saanut farmiltani "lähtöpassit" hurjan villin käytöksensä vuoksi, mutta ikävä voitti ja katti pääsi takaisin kokeilemaan yhteiseloa. Heti pisti ensimmäisen yön ja aamun aikana tuvan ylösalaisin ja sitten olikin hyvä nukahtaa sikeille unille. Kuvassa myös uusin asukas.


Vuoden ekat tiput ovat kuoriutuneet. Tänään nopeasti vilkaisin ja ainakin 4/14 on kanoja. Viikon kuluttua pitäisi kuoriutua seuraavat tiput. 



Koska viime kesän kaninpoikasista suurin osa oli uroksia, tuli kiire teurastuksille. Vielä on opettelemista ja hieman useammin saisi teurastaa, jotta tuntuma säilyisi. Arvostus ja kunnioitus kasvaa, kun alusta pitäen kasvattaa itse lihansa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupan lihoissa. Kuvan koiven haudutin yrttiliemessä ja paistoin pintaa rasvassa. Helpolla pääsee myös, kun laittaa kokonaisen kanin haudutuspataan, siihen mausteet ja liemi mukaan ja yöksi lämpimään leivinuuniin hautumaan. Seuraavana päivänä on ruoka valmis. Itselleni tällaisesta sastsista jää moneksi kerraksi syötävää. Siitä saa pataa, keittoa, leivänpäällistä ja pakkaseenkin pahan päivän varalle valmista ruokaa.

Olen ottanut itselleni suuren harppauksen omavaraisuudessa ja itseni kehittämisessä. Pääsin mukaan villiyrttikoulutukseen, joka myös mahdollistaa tulevaisuudessa pienen yritystoiminnan. Pää pursuaa ideoita ja odotan innolla toukokuista kurssia. Lisäksi elo-syyskuussa on kahden viikon permakulttuurikurssi, jonne on pakko päästä. Ensi vuonna voin sitten hyvin eväin käynnistää uinumassa olleen projektini.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

maanantai 16. tammikuuta 2017

Katsaus viime vuoteen

Monessa blogissa on vuoden vaihteen tienoilla ollut kooste vuodesta 2016. Ajattelin tehdä samanlaisen, nähdäkseni mitä kaikkea tulikaan viime vuonna tehtyä. Kovasti joudun pinnistelemään muistini kanssa, koska muistelin esimerkiksi, että Pipsa olisi tullut minulle viime vuonna, vaikka tulikin jo kevättalvella 2015.

Tammikuussa 2016 aloitin puusepän opinnot, jotka vaihdoin artesaanilinjaksi. Edellisvuonna olin päässyt mm. kätilön, sosionomin ja terveydenhoitajan pääsykokeisiin ja hainpa myös uudestaan maatalouskouluunkin. Puusepän opinnot vetivät kuitenkin pisimmän tikun. Vaikka loppuen lopuksi kävin koulua vain puoli vuotta, antoi se minulle paljon. Opin tekemään leikkuulautoja, jakkaroita, senkin ja muita käyttöesineitä. Koulun jätin kesken useista syistä, enkä kadu koulun aloitusta, enkä lopetusta.

Keväällä tein ensimmäiset esikasvatukseni ja perustin ensimmäisen kasvimaani. Käsin maan muokattuani ja kaksikymmentä kiloa perunoita istutettuani kunnioitus isovanhempien työmäärää ja perunaa kohtaan kasvoi hurjasti. Kuinka vähän arvostammekaan tänä päivänä ruokaamme...

Kasvimaa tuotti lopulta "maistelusadon". Sain muutaman kesäkurpitsan, avomaankurkkuja, yhden paprikan, sitä perunaa, porkkanaa, hernettä, pellavaa, papuja, sipulia, valkosipulia, kurpitsaa, pinaattia... Jatkossa täytyy suosiolla laittaa kaikkea huomattavasti enemmän.

Kasvimaan hoitoa hankaloitti se, että olin paljon töissä. Toisaalta olen kiitollinen, että sain olla töissä ja saan olla vieläkin. Se ei enää ole itsestäänselvyys...

Touko-kesäkuussa syntyi yhteensä kahdeksan kaninpoikasta. Kanat hautoivat kimpassa muutaman tipun, joista lopulta jäi henkiin vain yksi. Nyt sekin on kasvanut isoksi neidoksi ja kohta alkaa munimaan. Viime vuoden tipuista meillä on viisi kukkoa vielä kanalassa isäkukon lisäksi. Ennen kuin haudomme lisää tipuja, täytyy asiaa vähän korjata... Vaikka nyt on talvi, jatkuu munantuotanto edelleen, eikä sulkasatoa ole tainnut pitää kukaan kanoista.

Kesällä kerkesin olla lasten- ja nuortenleirillä ryhmänohjaajana, toivottavasti myös tänä vuonna. Kesäkuussa meille muutti kaksi kissanpentua, joiden nimeksi on nyt vakiintunut Laku-Pekka ja Pulla. Heinäkuussa emännöin konekarhutapahtumaa Lautakankaalla. Saa nähdä järjestetäänkö sama tänä vuonna.

Syksy on muistoissani aikalailla hämärän peitossa. Töissä kävin ainakin ja kerran Tukholmassa siskoni kanssa. Samalla reissulla ostin ensimmäisen autoni. Loka-marraskuussa olisi ollut Tukholmassa Awakening Europe-kofrenssi, mutta palkka tuli miten sattui ja töitä oli hyvin tarjolla. Tänä vuonna konfrenssi on Prahassa ;)

Joulukuun alussa muutin kissoineni ja koirineni "omalle farmille". Täällä on tilaa koirien ulkoilla, eikä autoteitä ole välittömässä läheisyydessä. Joulukuussa farmille muutti kääpiöpinseri "Brutski" Pipsan kaveriksi. Pipsan eroahdistus onkin helpottunut huomattavasti saatuaan kaverin.

Joulu meni töissä ja uusi vuosi kotona eläinten kanssa. Maltillisesti naapurit ampuivat muutaman raketin tasan puolenyön aikaan. Koirat eivät siihen reagoineet ollenkaan.

Kuvia olisin halunnut tähän laittaa, mutta vaihdoin kännykkää, enkä saanut kaikkia kuvia siirrettyä uuteen ja nyt sitäpaitsi laiskottaa latailla tänne kuvia. Sauna on lämpiämässä, joten latailut saa tosiaan jäädä.