keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kaikessa hiljaisuudessa

Blogin hiljaisuudesta huolimatta elämä kulkee eteenpäin sujuvasti. Paljon on viime kerrasta tullut uutta, kaikkea en uskalla vielä paljastaa. 

Yksi pitkäaikaisia stressinaiheuttajia on ollut työtilanteeni. Olen siis ollut lähihoitajana vanhusten parissa, mutta soten myötä työvuorojen saaminen muuttuu ja näin ollen en voi laskea mitään sen varaan. Onnekseni minulle tarjottiin sijaisuutta, jonka otan mielelläni vastaan. Näin ollen voin hyvillä mielin toteuttaa yhden suurimmista haaveistani, johon palaan blogissa joulukuun puolella.


Eläinlaumamme on pysynyt jo jonkin aikaa samana. Yläkuvassa oleva Jarno-wiener valmistautuu talven tuloon ja tehtäväänsä kaninkasvatukseni kantaisänä. Neljä jälkeläistä Jarno on jo antanut, mutta lisää odotan vuoden vaihteessa tulevaksi. 


Laumassa elävät kanit ovat tulleet keskenään toimeen loistavasti. Naaraat valmistautuvat omaan tehtäväänsä ja poikaset jatkavat vielä hetken kasvamistaan. Kuvassa näkyvät siniset pojat etsivät kotia. Niiden isä on Jarno ja emo Hulda, joka on risteytys (kuvassa ylhäällä musta-harmaa).


Laku-Pekka (joka on kylläkin tyttö) ja Pipsa
 Koirat ja kissat ovat myöskin sulautuneet laumaksi. Keri välillä innostuu kissoja seuraamaan ja vähän maistelemaankin, mutta se ei kissoja suuremmin häiritse. Kiira-ajokoira ei vieläkään ole tajunnut perimmäistä tarkoitustaan, mutta rottia on tappanut kiitettävästi.

Nyt otan sukankutimet käsiini. Pitkästä aikaa sormeni kestävät kutomista, joten otan kaiken ilon irti siitä.