tiistai 30. elokuuta 2016

Sitkuttelu on ohi

Olen viime vuodet "kärsinyt" sitkuttelusta. Sitten kun olen maalla, sitten kun saan kasvimaan, sitten kun on rahaa, sitten kun jaksan, sitten kun osaan... Reilu vuosi sitten muutin maalle. Tällä hetkellä minulla on satoa tuottava kasvimaa. Tällä hetkellä minulla on töitä, eli myös rahaa. Kukaan ei tule potkimaan minua sängystä, se on itse jaksettava. Tekemällä oppii, netti ja kirjasto ovat tietoa täynnä. Näitä ei enää tarvitse sitkutella, jäljelle jää "sitten kun omistan oman pientilan". Sitten teen asiat näin ja näin. Paitsi että voin tehdä näitä jo nyt olosuhteiden sallimissa rajoissa. Miten paljon olenkaan jättänyt asioita tekemättä, koska voin tehdä niitä muka vasta omalla tilalla. Yhtälailla voisin nytkin mennä keräämään talvea varten marjat, valmistella kasvimaan ensivuodeksi, opiskella vesimelonin kasvattamisesta avomaalla (oi kyllä, Suomessakin onnistuu!), harjoitella lisää omavaraisuuteen tarvittavia taitoja... Kyllä, laiska olen ja itse minun täytyy itseäni eteenpäin potkia.
Kesä meni hujauksessa töissä, reissussa ja milloin missäkin. Nyt on sadonkorjuun aika käsillä ja erilaisten säilömismenetelmien opettelukin olisi hyvä aloittaa.
Herneen kanssa kävi vähän hassusti. Sitä ahneuksissani kylvin aika paljon, mutta ensimmäiset palot syötyäni totesin olevani allerginen niille. Täytyy siis kokeilla ryöppäys-pakastus-menetelmää, jospa sitten sietäisin paremmin syödä herneitä. Ensimmäiset sipulit olen jo maistellut ja ensi vuonna täytyy laittaa reilusti enemmän kasvamaan ja vähän aikaisemmin. Jopa valkosipulia olen jo maistanut ja vaikka kuvittelin saavani niistä kunnon satoa vasta ensi vuonna, oli jo nyt yhdessä sipulissa useampi kynsi ja kokokin jo tässä vaiheessa kiittettävä.

Vähän täytyi myös tehdä muutoksia arjen kanssa. 22.8. jatkuivat artesaaniopinnot, mutta syksyn ja ensi vuoden kalenteri on täynnä kaikenlaista ja ahdisti se, että joutuisin olemaan paljon koulusta pois. Nyt vielä sain töitä niin paljon, kuin jaksan tehdä, niin on paljon kannattavampaa lopettaa koulu. Päätös osoittautui heti oikeaksi. 80 euron opintotuella ei pitkälle pötkinyt, töitä ei juuri voinut opiskelujen aikana tehdä ja nyt minulle on avautunut uusia ovia seurakunnassa ja jopa maailmalla. Loka-marraskuussa lähdenkin vähäksi aikaa ulkomaille ja muuten tämän loppuvuoden täyttää töiden lisäksi erilaiset seminaarit, konfrenssit, tapahtumat, seurakunnan kokoukset, nuortenillat sun muut.

Olin jo viittä vaille valmis lopettamaan blogin pitämisen, mutta ehkäpä saan nyt hiljalleen elvytettyä kirjoittamisenkin ja sitä kautta tämän blogin. Joka tapauksessa, elämä jatkuu ja tuntuu, että nyt se vasta pääsee kunnolla alkamaankin!

Nyt menen tekemään kierroksen Lautakankaan tilalla, keräämässä omenapuista pudonneet omenat ja tarkistamassa luumupuut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!