lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannuksen aikaa

Ensimmäinen juhannus perheen kanssa maalla. Töissä sanoin kaikille, että meillä ei vietetä juhannusta ollenkaan. Tuli sitten kuitenkin kyhättyä pitkän kaavan juhannusillallinen perheelle. Pakastimessa oli lammasta ja oli korkea aika tehdä siitä jotain. Varmin tapa lampaan onnistumisessa on tehdä rosvopaistia. Aamulla kaivoin montun hiekkapohjaiselle entiselle lentopallokentälle ja poltin kolme tuntia isoa nuotiota. Sen jälkeen paketoin marinoidun lampaan voipaperiin, märkään sanomalehteen ja folioon. Laiskana en käärinyt enää kanaverkkoon, ensi kerralla täytyy. Oli sen verran hankala saada pakettia ehjänä montusta pois. Kahdeksan tuntia oli lammas maakuopassa tulikuumien hiilien ja kivien kanssa, hiekkaan haudattuna. Pari tuntia poltin vielä nuotiota päällä. Sen kahdeksan tunnin jälkeen monttu ja lammas olivat polttavan kuumia. Tuoksu oli niin makoisa, että vesi herahti kielelle jo monttua auki kaivaessa. Lammas oli niin kypsää, että luut irtosivat itsestään lihoista ja liha oli täydellisen mehevää. Lisukkeiksi foliossa haudutettuja bataattilohkoja, salaattia, perunapekonisalaattia, sipulirenkaita ja vesimelonia. Jälkiruuaksi oli vielä vohvelia kermavaahdon ja marjojen kera.
Pakkasessa on vielä yksi kimpale lammasta. Jos ensi kuussa, kun sisarukset tulevat Helsingistä käymään, tekisin uudestaan.

Töiden lomassa olen kerennyt vähän puuhailemaan kasvimaalla, ihailla suloisia kaninpoikasia, käydä juoksulenkillä karhukoirien kanssa... Anni halusi lenkin päätteeksi vielä pulahtaa järveen.

Tänään alkaa taas työputki, mutta torstaina lopetankin lähihoitajan työt muutamaksi viikoksi. Heinäkuussa on luvassa lasten ja nuorten leiriä, kasvimaan hoitoa (kääk, perunat kaipaa kiireesti multausta), telttailua ja jos rästissä olevat blogipäivitykset saisin valmiiksi. Lisäksi pitäisi suunnitella koulusyksyä. Ennen joulua edessä on kaksi näyttöä ja mahdollisesti harjoittelukin.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Erämessuilla


Olin tänään ensimmäistä (mutta tuskin viimeistä) kertaa erämessuilla. Vähän jännitin, että mihin ajan auton parkkiin, mutta opasteet olivat selkeät ja autoille löytyi vielä tilaa. Pysäköintipaikalta meni bussi sujuvasti messualueelle.

Messut olivat massiiviset, alue oli suuruudeltaan 9 hehtaaria ja saihan siellä kävellä. Onneksi ei satanut, tai ollut liian kuuma. Ihmisiä oli lauantaipäivänä tietenkin paljon ja paljon jäikin näkemättä ihan sen takia, ettei viitsinyt jäädä jonottamaan. Kaikkea jäi myös huomaamatta väentungoksessa. Olisin halunnut tutustua mm. retkimuoniin, risukeittimiin ja muihin eräilijän kamppeisiin.

Jousiammuntaa pääsin kokeilemaan ja voi olla, että se vei mennessään... Nyt onkin tiedossa Mikkelissä jousiammuntaan perehdyttäviä tahoja. Jousiammunta tuntui paljon miellyttävämmältä, kuin haulikon ja kiväärin käyttö.

Syksyn teurastuksia ajatellen törmäsin onneksi Modifur Oy:n pisteelle. Nyt tiedän mihin lähetän kaninnahat muokattavaksi. Itse tehdessäni onnistun vain pilaamaan nahan, kun tarkoitus olisi hyödyntää kanista kaikki. 

Koirille tuliaisiksi ostin supinnahan. Heti kun ovesta sisään astuin, oli kaikki koirat nahan kimpussa. Laskin, että kuusi tuollaista nahkaa ja olisi jo lämmin takki kasassa, joten metsästyskautta odotellaan...
 Konekarhua ja koirien reagointia oli mielenkiintoista seurata. Harmitti etten ottanut ainuttakaan omaa koiraa mukaan, mutta voi olla, että konekarhu käy jossain vaiheessa meidänkin mailla pyörähtämässä.

Messut ovat vielä huomenna, joten jos vain pääset, kannattaa käydä syömässä muikkuja, silittämässä turkkeja, ihmettelemässä aseita ja käsitöitä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Toukotöitä

Viime viikolla täytyi ottaa koulusta varaslähtö kesä"lomaan", kun alkoi tulla toukotöiden kanssa kiire. Vaan se kiire ei ole vieläkään hellittänyt. Toisaalta onneksi en ehtinyt kaikkea vielä tehdä, koska säiden on luvattu viilenevän huomattavasti. Kohopenkkejä on mukavampi tehdä, kun aurinko ei paahda ja vielä ei tarvitse pelätä muiden, kuin perunoiden puolesta yllätyspakkasia.

Varhaisperunan tosiaan olen vihdoin saanut maahan, ihan ei juhannukseksi taida ehtiä. Kylvön jälkeen arvostus perunaa ja perunanviljelijöitä kohtaan nousi huippuunsa. Puoli päivää meni neljän rivin käsin kuokalla muokkaamiseen ja perunoiden istuttamiseen. Kädet olivat rakkuloilla ja paikat jumissa sen homman jälkeen. Vaan eipähän tee mieli jättää noita perunoita syömättä, kun ovat vaatineet suuren työn.

Kanala tuli tänään vihdoin ja viimein siivottua perusteellisemmin. Kalkitseminen sai kuitenkin jäädä. Seuraava suurempi siivous odottaa syksyllä, kun alan tekemään talvea varten lämpöpehkua. Kanalasta tuli noin 2500 litraa pehkua, joka on mainio aines kohopenkkeihin. Kerkesi jo edellinen aines loppua kesken, kun tein mandela-kohopenkkisysteemiä. Kunhan saan sen valmiiksi, laitan tännekin kuvia valmistusohjeineen. Mandela on siitä(kin) kätevä, että siihen saa uppoamaan kanojen ja pupujen sivutuotetta rajattomia määriä!

Kovasti odotan sateita tulevaksi, ettei tarvitsisi kastelukannuja alkaa kantelemaan. Jonkinlaisen sadevesijärjestelmän pitäisi vielä kyhätä. Silloin kun mummo vielä asui täällä ja piti kasvimaata, oli joka räystään alla tynnyrit sadevettä varten. Nyt jäljellä on vain muutama tynnyri ja nekin tuhkan säilytyspaikkana. Luulenpa, että seuraavat rahat mitä meinaisin vaatteiden ostoon käyttää, käytänkin muutaman tynnyrin ostoon. Hirveästi ei vain tee mieli mitään sinisiä muovitynnyreitä maisemia pilaamaan, joten täytyy etsiä esteettisempiä vaihtoehtoja. Lisäksi olisi kiva saada Vanhaan Tupaan ja latoon räystäät, jotta niidenkin veden keruukapasiteetti saataisiin hyödynnettyä.