tiistai 3. toukokuuta 2016

Eläimet hyöty- ja seuratarkoituksessa

Olen vuosikaudet haaveillut eläimistä. Ennen maallemuuttoa hankin Ellan, joka oli ajokoiraristeytys. Jonkin ajan kuluttua pitkien koulu- ja työpäivien takia tuli aiheelliseksi hankkia Ellalle kaveri ja meille muuttikin sekarotuinen Kerry eli Keri. Ella valitettavasti jäi vuosi sitten auton alle ja Keri yksin. Olin jossain vaiheessa lupautunut ottamaan Venäjältä katukoiran koulutettavaksi ja kotia etsimään ja näin meille viime kevättalvena muutti Busya eli Pipsa. Pipsan kanssa alku oli vaikea, koska se oli elänyt ikänsä kadulla ja oli villi. Nyt Keri on siirtynyt pikkusiskolleni (asuu edelleen samassa taloudessa kanssani) ja Pipsasta on tullut minulle ja perheelleni tärkeä perheenjäsen, enkä todellakaan ole sille kotia etsimässä. Pipsan ja Kerin lisäksi meille on kotiutunut karhukoirasiskot Anni ja Aino, sekä ajokoirat Kiira. Kissoja edustavat Diana ja Kiti, joskin Kiti on siskoni. Anni-koira taas on isäni, joten minulla on Pipsa, Aino ja Kiira. Äiti tosin haluaisi adoptoida Kiiran...

Kanoja minulla on ollut nyt noin vuoden ja kuten kanapiireissä usein sanotaan, se tahtoo levitä käsistä. Minulle muutti muistaakseni kymmenen kanaa ja kukko. Tällä hetkellä meillä on kymmenen kanaa, kukko, kolme kana- ja yksi kukkonuorikko, sekä 14 tipua kasvamassa. Tipuista olin katsovinani, että puolet on kukkoja.

Angorakaneista jouduin hiljattain luopumaan olosuhteiden pakosta. Meillä oli angoroille liian kosteaa, joten niiden turkki huopui ja takkuuntui jatkuvasti. Villantuotantoon tarkoitettuna tämä ei käynyt ja ei takut varmasti mukavalle tuntunut. Nyt tytöt saivat hyvän uuden kodin.

Muita kaneja on rex-, wiener-, sekä wiener-risteytysuros. Nämä ovat minulla ns. kantauroksia eli lisääntymiseen tarkoitettuja. Naaraita on kaksi nuorta wieneriä, sachsengold sekä kaksi ranskanluppa-suurihopearisteytystä. Poikasia pitäisi olla lähiviikkoina luvassa.

Eläinten pidon lomassa olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikkein omavaraisinta olisi olla ilman yhtäkään eläintä. Kaikki eläimet meillä on tällä hetkellä ostoruuan varassa. Toki meillä olisi hyvät puitteet mm. heinän tekoon, mutta nyt kun vihdoin olen löytänyt edullisen pienpaalituottajan, en näe asialle niin pakottavaa tarvetta. Ostimme ennen Hankkijalta (ent. Agrimarket) ProHayn 8kg heinäpaaleja, jotka maksoivat vajaa 14 euroa. Viikossa heinälle tuli hintaa vajaa kolmekymppiä ja puput olisivat syöneet enemmänkin. Nyt meillä menee heinään 3 euroa viikossa. Huima ero! Olin jo kerennyt ahdistumaan ja miettimään kanien myymistä tai pataanlaittoa, koska 80euron opintotuilla ei paljoa heinää osteta. Nyt onneksi tilanne helpottui ja toivottavasti kanit nyt myös tuottaisivat minulle muutakin kuin hyvää maanparannusainetta eli sitä ihteään.

Omavaraisuuden kannalta, jos täytyisi yksi koirarotu itselleni valita, olisi se suomenpystykorva. Se on monipuolinen metsästyskaveri. Ilman koiraa minun on vaikea olla, joten tässä asiassa joustan.

Kanat syövät tällä hetkellä kilotolkulla ruokaa päivässä, mutta onneksi ostorehun lisäksi niille kelpaavat ruuantähteet. Tänä vuonna kokeiluun menee itsekasvatettu härkäpapu.

Kissat meillä on ihan puhtaasti lemmikkejä. Niitä ei lasketa ulos, koska naapureiden kissat pitävät meidän tiluksia reviirinään ja vieressä menee vilkas tie. En myöskään sydän syrjällään halua odottaa niitä kotiin retkiltään.

Olisi hienoa olla eläinten ruokien suhteen omavarainen, mutta vielä en ole valmis panostamaan siihen suuremmin. Kaneista ja kanoista ei liikene koirille ja kissoille vielä tässä vaiheessa,

Kanoilla ja kaneilla ruuan lisäksi menee jonkin verran rahaa kuivikkeisiin. Ylivoimaisesti paras kuivike meillä on ollut hamppu ja sitä aion jatkossakin käyttää. Hankkijakin on sopivasti ottanut sen valikoimiinsa. Jossain vaiheessa haluaisin kasvattaa hampun itse, mutta sen jatkojalostaminen kuivikkeeksi vaatii vielä perehtymistä. Syksyllä tilasin kuusi paalia hamppua ja meillä on viellä yksi paali jäljellä, kun eilen käytin toiseksi viimeisen. Hamppu on todella imukykyistä ja pitää hyvin myös hajuja. Lisäksi se on vaaleaa ja näinollen kanala on valoisampi. Kuusi paalia kotiinkuljetuksella maksoi Hamppukaupassa 96euroa. Riittoisuutensa ja lyömättömän imukykynsä vuoksi pidän hintaa kohtuullisena.

Meidän eläinten kohdalla suurin kertaluontoinen kustannus on aina ollut niiden asumukset. Kanalaan meni alkuaikoina noin 600 euroa ja sittemmin sen sähköistämiseen 2000 euroa, koira-aitaukset maksoivat varmaankin viitisensataa euroa. Kaneille olen kyhännyt jos jonkinmoista aitausta ja koppia. Zooplussalta tilasin viime syksynä kaksi nättiä koppia, mutta aika äkkiä ne menivät rikki, homehtuivat ja kuhisivat ötököitä. Helpoimmalla pääsen siis tekemällä itse. Verkkotarpeet ovat harmillisen kalliita ja pyrin seuraamaan tarjouksia. Nyt täytyy kuitenkin kartoittaa jo olemassa olevat verkot, etten turhaan laita satoja euroja uusiin. Ja verkolla on väliä. Tarpeeksi tiheää ja vahvaa. Eilen yksi kaneista PURI verkkoon kaninmentävän kolon. Onneksi pitkäkorva tyytyi vain hyppelemään takapihalla ja antoi ottaa kiinni. Ja onneksi ei pedot sattunut paikalle...

Minun pitäisi olla aitausten ym. tekemisessä omavarainen, koska puutavaraa, pienrautaa ja verkkoja tosiaan kotoa löytyy. Seuraavaksi on vuorossa uroskanien ja kukkojen aitaukset. Pienet kukkotiput ovat jo aloittaneet tappelut... Tilaukseen menee myös haudutuspata.

Rönsyilevästä tekstistä vielä tiivistelmä:

* Eläimet aiheuttavat omavaraistelun kannalta ylimääräistä työtä ja myöskin päänvaivaa.
* Eläimet ovat kuitenkin minulle tärkeitä ja näin ollen niistä saatava hyöty on toisarvoinen, vaikka toivottavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!