sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Permakulttuurikurssilla

Viime viikonloppua olin odottanut jo kauan. Harmillisesti kaksi kivaa reissua sattui päällekkäin, mutta pääsin lopulta osallistumaan molempiin. Perjantaina olin nuortenleirillä, josta yöllä ajelin kotiin nukkumaan herätäkseni muutaman tunnin kuluttua ajaakseni Lahteen Elontilan (linkki) järjestämälle permakulttuurikurssille.

Avaan tässä tekstissä hieman permakulttuurin ideaa ja hehkutan Elontilaa kurssipaikkana. Permakulttuurista tulen varmasti kirjoittamaan vielä lisää, koska tulen parhaani mukaan noudattamaan sen periaatteita ja toimintatapoja.

Permakulttuuri pohjautuu eettisiin periaatteisiin, ekologiaan, luonnon havainnointiin, perinteisten ja kestävien viljelymenetelmien ja tekniikoiden tuntemiseen sekä tieteelliseen tietoon.

Permakulttuurin perusperiaatteita on mm. työskennellä yhdessä luonnon kanssa, sitä hyödyntäen ja sitä tukien, sekä hyödyntää kaikki kasvien ja eläinten toiminnot (esim. kana- lanta- munat-liha) sen sijaan, että hyödynnettäisiin vaikka kanasta vain munat. Permakulttuurissa kiinnitetään huomiota asioiden välisiin yhteyksiin, sillä mitä tahansa teemme, sillä on aina vaikutusta johonkin.

Permakulttuuri on suunnittelufilosofia ja -menetelmä. Tärkeimpiä vaiheita siinä onkin mm. havainnoida ympäristöä (minkälaisessa ympäristössä mikäkin kasvi viihtyy jne.) ja suunnittelu. Täytyy ensin tietää mihin kannattaa perustaa perunamaa tai yrttitarha. Luontoa tarkkaillen ja mukaillen luodaan ekologisesti kestäviä ja taloudellisesti toimivia elinympäristöjä niin ihmisille, eläimille kuin kasveillekin.

Permakulttuuri käsittää pelkän ruuankasvatuksen lisäksi paljon muutakin, kuten esimerkiksi kulttuuria ja kasvatusta (kasvatetaan ihmiset tarkkailemaan ja havainnoimaan luontoa ja toimimaan yhdessä luonnon kanssa), henkistä hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Lisää permakulttuurista voit lukea seuraavista linkeistä:

http://wikikko.info/wiki/Permakulttuuri
https://pohjoinenpermakulttuuri.wordpress.com/permakulttuuri/
http://koti.ts.fi/juurrutus/permakulttuurinen-viljelypenkki-ja-kitkemisen-vaikeus/

Kurssin pitäjä Ilkka Aula on myös kirjoittanut Permakulttuurioppaan, jonka voit tilata mm. tästä linkistä!

Jos kaipaat kurssia, kurssipaikkaa tai paikkaa hiljentymiselle, suosittelen lämpimästi Elontilaa. Elontila järjestää pitkin vuotta erilaisia kursseja, myöskin tilauksesta. Itse koitan nyt keksiä tikusta asiaa, jotta pääsisin sinne taas. Ensi vuonna toivottavasti järjestetään kahden viikon permakulttuurikurssi, jonne on pakko päästä.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Eläimet hyöty- ja seuratarkoituksessa

Olen vuosikaudet haaveillut eläimistä. Ennen maallemuuttoa hankin Ellan, joka oli ajokoiraristeytys. Jonkin ajan kuluttua pitkien koulu- ja työpäivien takia tuli aiheelliseksi hankkia Ellalle kaveri ja meille muuttikin sekarotuinen Kerry eli Keri. Ella valitettavasti jäi vuosi sitten auton alle ja Keri yksin. Olin jossain vaiheessa lupautunut ottamaan Venäjältä katukoiran koulutettavaksi ja kotia etsimään ja näin meille viime kevättalvena muutti Busya eli Pipsa. Pipsan kanssa alku oli vaikea, koska se oli elänyt ikänsä kadulla ja oli villi. Nyt Keri on siirtynyt pikkusiskolleni (asuu edelleen samassa taloudessa kanssani) ja Pipsasta on tullut minulle ja perheelleni tärkeä perheenjäsen, enkä todellakaan ole sille kotia etsimässä. Pipsan ja Kerin lisäksi meille on kotiutunut karhukoirasiskot Anni ja Aino, sekä ajokoirat Kiira. Kissoja edustavat Diana ja Kiti, joskin Kiti on siskoni. Anni-koira taas on isäni, joten minulla on Pipsa, Aino ja Kiira. Äiti tosin haluaisi adoptoida Kiiran...

Kanoja minulla on ollut nyt noin vuoden ja kuten kanapiireissä usein sanotaan, se tahtoo levitä käsistä. Minulle muutti muistaakseni kymmenen kanaa ja kukko. Tällä hetkellä meillä on kymmenen kanaa, kukko, kolme kana- ja yksi kukkonuorikko, sekä 14 tipua kasvamassa. Tipuista olin katsovinani, että puolet on kukkoja.

Angorakaneista jouduin hiljattain luopumaan olosuhteiden pakosta. Meillä oli angoroille liian kosteaa, joten niiden turkki huopui ja takkuuntui jatkuvasti. Villantuotantoon tarkoitettuna tämä ei käynyt ja ei takut varmasti mukavalle tuntunut. Nyt tytöt saivat hyvän uuden kodin.

Muita kaneja on rex-, wiener-, sekä wiener-risteytysuros. Nämä ovat minulla ns. kantauroksia eli lisääntymiseen tarkoitettuja. Naaraita on kaksi nuorta wieneriä, sachsengold sekä kaksi ranskanluppa-suurihopearisteytystä. Poikasia pitäisi olla lähiviikkoina luvassa.

Eläinten pidon lomassa olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikkein omavaraisinta olisi olla ilman yhtäkään eläintä. Kaikki eläimet meillä on tällä hetkellä ostoruuan varassa. Toki meillä olisi hyvät puitteet mm. heinän tekoon, mutta nyt kun vihdoin olen löytänyt edullisen pienpaalituottajan, en näe asialle niin pakottavaa tarvetta. Ostimme ennen Hankkijalta (ent. Agrimarket) ProHayn 8kg heinäpaaleja, jotka maksoivat vajaa 14 euroa. Viikossa heinälle tuli hintaa vajaa kolmekymppiä ja puput olisivat syöneet enemmänkin. Nyt meillä menee heinään 3 euroa viikossa. Huima ero! Olin jo kerennyt ahdistumaan ja miettimään kanien myymistä tai pataanlaittoa, koska 80euron opintotuilla ei paljoa heinää osteta. Nyt onneksi tilanne helpottui ja toivottavasti kanit nyt myös tuottaisivat minulle muutakin kuin hyvää maanparannusainetta eli sitä ihteään.

Omavaraisuuden kannalta, jos täytyisi yksi koirarotu itselleni valita, olisi se suomenpystykorva. Se on monipuolinen metsästyskaveri. Ilman koiraa minun on vaikea olla, joten tässä asiassa joustan.

Kanat syövät tällä hetkellä kilotolkulla ruokaa päivässä, mutta onneksi ostorehun lisäksi niille kelpaavat ruuantähteet. Tänä vuonna kokeiluun menee itsekasvatettu härkäpapu.

Kissat meillä on ihan puhtaasti lemmikkejä. Niitä ei lasketa ulos, koska naapureiden kissat pitävät meidän tiluksia reviirinään ja vieressä menee vilkas tie. En myöskään sydän syrjällään halua odottaa niitä kotiin retkiltään.

Olisi hienoa olla eläinten ruokien suhteen omavarainen, mutta vielä en ole valmis panostamaan siihen suuremmin. Kaneista ja kanoista ei liikene koirille ja kissoille vielä tässä vaiheessa,

Kanoilla ja kaneilla ruuan lisäksi menee jonkin verran rahaa kuivikkeisiin. Ylivoimaisesti paras kuivike meillä on ollut hamppu ja sitä aion jatkossakin käyttää. Hankkijakin on sopivasti ottanut sen valikoimiinsa. Jossain vaiheessa haluaisin kasvattaa hampun itse, mutta sen jatkojalostaminen kuivikkeeksi vaatii vielä perehtymistä. Syksyllä tilasin kuusi paalia hamppua ja meillä on viellä yksi paali jäljellä, kun eilen käytin toiseksi viimeisen. Hamppu on todella imukykyistä ja pitää hyvin myös hajuja. Lisäksi se on vaaleaa ja näinollen kanala on valoisampi. Kuusi paalia kotiinkuljetuksella maksoi Hamppukaupassa 96euroa. Riittoisuutensa ja lyömättömän imukykynsä vuoksi pidän hintaa kohtuullisena.

Meidän eläinten kohdalla suurin kertaluontoinen kustannus on aina ollut niiden asumukset. Kanalaan meni alkuaikoina noin 600 euroa ja sittemmin sen sähköistämiseen 2000 euroa, koira-aitaukset maksoivat varmaankin viitisensataa euroa. Kaneille olen kyhännyt jos jonkinmoista aitausta ja koppia. Zooplussalta tilasin viime syksynä kaksi nättiä koppia, mutta aika äkkiä ne menivät rikki, homehtuivat ja kuhisivat ötököitä. Helpoimmalla pääsen siis tekemällä itse. Verkkotarpeet ovat harmillisen kalliita ja pyrin seuraamaan tarjouksia. Nyt täytyy kuitenkin kartoittaa jo olemassa olevat verkot, etten turhaan laita satoja euroja uusiin. Ja verkolla on väliä. Tarpeeksi tiheää ja vahvaa. Eilen yksi kaneista PURI verkkoon kaninmentävän kolon. Onneksi pitkäkorva tyytyi vain hyppelemään takapihalla ja antoi ottaa kiinni. Ja onneksi ei pedot sattunut paikalle...

Minun pitäisi olla aitausten ym. tekemisessä omavarainen, koska puutavaraa, pienrautaa ja verkkoja tosiaan kotoa löytyy. Seuraavaksi on vuorossa uroskanien ja kukkojen aitaukset. Pienet kukkotiput ovat jo aloittaneet tappelut... Tilaukseen menee myös haudutuspata.

Rönsyilevästä tekstistä vielä tiivistelmä:

* Eläimet aiheuttavat omavaraistelun kannalta ylimääräistä työtä ja myöskin päänvaivaa.
* Eläimet ovat kuitenkin minulle tärkeitä ja näin ollen niistä saatava hyöty on toisarvoinen, vaikka toivottavaa.