keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Itsekasvatettua ruokaa, kana

Meillä oli kana, joka sai nimekseen Nilkku-Lotta. Kana nilkutti toista jalkaansa ja oli muutenkin hyvin räsyisen näköinen. Muut kanat eivät siitä pitäneet ja aina, jos Nilkku-Lotta eksyi muiden kanojen joukkoon, kävivät ne sen kimppuun. Kukko sitten yritti tuloksetta eukkojaan komentaa. Muutama päivä sitten kuusi kanaa hyökkäsivät Nilkku-Lotan kimppuun. Nilkku-Lotta päätyi pää verissä, siivet ja jalat levällään makaamaan yhteen pesään. Päätimme, että nyt oli aika päästää tämä ressukka kärsimyksistään. 

Lopetus sujui tainnutuksen kanssa nopeasti ja seuraavaksi oli nylkemisen vuoro. Kanan käsittely on paljon vaikeampaa, kuin kanin! Sain kuitenkin lihat talteen puhtaina ja koirillekin riitti herkkupalat. Maatiaisissa ei hirveästi ole lihaa, kun ovat niin pieniä, mutta tätä kanaa riitti neljälle aterialle itselleni, ja parille muulle maistiaisiksi. Epäilin, uskaltaisivatko muut maistaa, mutta kuulema oli tosi hyvää! Ja tottahan olikin. Ei tule ikävä kaupan broilereita tämän jälkeen, ne maistuu ihan pahvilta. Lisäksi tiedän mitä kanani syövät ja miten ovat eläneet. Nilkku-Lotan lyhyt elämä ei ollut parhaimmasta päästä, mutta eipähän tarvinnut enempää kärsiä. Nyt on kanalassa rauha ja nuorikotkin ovat sulautuneet parveen hyvin. 

Äsken laitoin hautomakoneen päälle ja sinne kaksikymmentä munaa. Jokaisesta haudonnasta voi odottaa x-määrän tyhjiä munia, x-määrän haudonnan aikana tai kuoriutumisessa kuolleita ja yleensä yli puolet on kukkoja. Täytyy siis näiden kuoriuduttua hautoa lisää, sillä olemme saaneet myös alustavia kyselyitä kesäkanoista. Kanojemme määrä saa nykyisten tilojen puolesta tuplaantua ja kukoille haluaisin kesäksi omat tilat. Kesän jälkeen tarpeeksi kasvettuaan pääsisivät pakastimeen.


Fileet olivat hyvin pieniä, mutta täynnä makua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!