perjantai 5. helmikuuta 2016

Kaneista

Minä olen pieni wiener-tyttö.
Lauantaina eläinlaumaamme muutti neljä uutta kania. Näistä yksi uros (nelikiloinen jössikkä) ja kaksi naarasta ovat wienereitä ja yksi uros wiener-ranskanluppa-suurihopearisteytys. Kanit ovat vielä nuoria, varsinkin naaraat. Ne saavatkin odotella jonkin aikaa, ennen kuin pääsevät mammapuuhiin. 

Yksi kasvateistani, risteytyskani Äksypöksy tapasi sulhasen ja näillä näkymin vajaan kuukauden kuluttua meillä on pienen pieniä pupuvauvoja. Toivon, että neiti hoitaa poikasensa yhtä hyvin, kuin äitinsä. Vanhin naaraani, tämän neidin äiti, ei lämmennyt kahdelle sulhaselle ollenkaan, joten se jää näillä näkymin vain lemmikiksi. 


Vielä ei näe, onko masussa pienokaisia.
Aikaisemmin kanin raskaudesta on tullut viitteitä viikko astutuksesta. Emo alkoi tekemään pesää ja repimään turkkiaan. Tämä tosin voi olla myös valeraskautta, mutta seuraavaksi kanilla kasvoikin jo vatsa ja nisät oli putsattu karvoista. Loppuraskauden aikana saattoi poikasia jo tunnustella vatsan läpi. Synnytysyö alkoi valtavalla levottomuudella. Siinä sai pesäkopit ja kaikki irti lähtevä kyytiä, kun mamma synnytystuskissaan meuhkasi. Poikaset syntyivät pesän ulkopuolelle ja siitä sitten kömpivät itse lämpöiseen pesään. Emo oli tehnyt pesän yksinkertaisesti oljista, heinästä ja omista karvoistaan. Emoa ei pahemmin näkynyt poikasten luona ja kanit imettävätkin vain kerran pari vuorokaudessa. Poikaset kasvoivat hyvin ja kaikki neljä kasvoivat reippaiksi kaneiksi. Meillä asustaa nyt siis näistä poikasista tuo Äksypöksy ja tämän veli Pupupöksy.

Kirjoittelen täällä kaneista varmasti vielä paljon lisää, sillä nyt jos koskaan olen niistä innostunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!