maanantai 8. toukokuuta 2017

Muuttoa ja muita kiireitä

Vihdoin ollaan siinä pisteessä, että uskallan vähän avata tekemisiäni. Olen kevättalven tehnyt laskelmia, pohdintoja, ranskalaisia viivoja ja piirroksia. Olen ollut jännittynyt, pettynyt, innostunut ja hämmästynyt. Papereiden täyttelyä ja lähettelyä, puheluita ja palavereja. Nyt viime päivät olen töiden ohella pakannut ja tehnyt muuttoa omalle pientilalleni.  

Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että oikeasti olen muuttamassa ja samalla olen todella epäuskoinen ja hämilläni. Olen muuttamassa juurilleni ja vihdoin pääsen asettumaan omaan rauhaan eläinlaumani kanssa. Saan vihdoin punaisen mummonmökin ja perunamaan! 

Lupaan pitää teitä ajantasalla projekteistani ja aikomukseni on perustaa myös Youtube-kanava, jonne tekisin videoita mm. permakulttuurista ja eläintenpidosta, sekä totta kai omavaraisuudesta. Tämä tosin edellyttää "pieniä" kamera-/mikki-/jalusta- yms. hankintoja.

Veikkaa välillä väsyttää emännän vouhotukset.



Kaninpoikaset kasvavat kovaa vauhtia ja yllätyksekseni poikasia on tällä hetkellä yksitoista. Muutama voisi lähteä lemmikiksi sopivan kodin löytyessä.



Luonto on jo alkanut ruokkimaan valppaita silmiä. Poimulehteä, horsmaa ja vuohenputkea löytyy todella paljon.


Tilani rakennukset kaipasivat sadevesijärjestelmää ja sen hoiti nopeasti kuntoon kangasniemeläinen Pelhane Oy


Eläinten kanssa ollaan nautittu auringosta ja sainpa ensimmäiset kymmenen kiloa perunaa maahan. Nähtäväksi jää paljonko selviää kylmemmistä keleistä.


Olen saanut viime päivinä runsaasti yhteydenottoja, joten jos olet laittanut viestiä, niin älä ihmettele, jos vastaaminen kestää!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Laumaan on tullut täydennystä!


Poppooseemme muutti pari viikkoa sitten labradorinnoutajan ja bordercollien rakkauslapsi Pikkuveli eli Veikka. Veikasta tulee isona tilani monitoimimies. Tällä hetkellä Veikka luulee toimittavansa piraijan ja rikkaimurin virkaa.




Tiput ovat kasvaneet tästäkin kuvasta jo hurjasti. Ostin itselleni 54 munan hautomakoneen ja tilasin araucanan siitosmunia. Ensi vuonna meillä siis toivottavasti munitaan vihreitä munia!


Pitkästä aikaa meillä on myös kaninpoikasia. Emo synnytti seitsemän poikasta, joista yksi menehtyi ihan alkumetreillä. Muut kuusi poikasta ovat jo reilun kahden viikon ikäisiä ja uteliaina tutkivat ympäristöään silmät avautuneina. Ovat sen verran vilkkaita, ettei niistä tahdo saada tarkkoja kuvia. Siksi saatte tyytyä vanhempaan kuvaan samaisista poikasista.

Ensi kuussa julkaisen teille lukijoille yllätyspostauksen ;) Siihen asti koitan malttaa mieleni ja blogikin saattaa vielä uinua talvihorroksessaan.


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kuvapläjäys ja kuulumisia

Hirmupaljon on taas tapahtunut kaikenlaista ja välillä on tuntunut, että eniten harmia ja murhetta. Olen joutunut ottamaan itseni kanssa aikalisän, kun uupumus on ottanut niskalenkin arjestani. Työni on rakas, mutta raskas, eläimet ovat sairastelleet, Aino piti lopettaa, kohtuuttomilta tuntuvia tilanteita... 

On ollut pakko mennä itseeni ja etsiä voimavaroja ja keinoja arjen helpottamiseksi. Tällaisina hetkinä olen huomannut, kuinka tärkeitä eläimet ovat minulle. Joku ehkä ajattelee niiden olevan taakka ja rasite, mutta minulle ne ovat melkein henkireikä.


Osaisipa ottaa yhtä rennosti kuin Diana!


Kävin siskoni ja Annin, Pipsan sekä Kerin kanssa jäällä rellestämässä. Tuli myös huomattua, ettei Pipsa enää välttele vieraita koiria, vaan menee kaivamaan verta nenästään. Perjantaina kävimmekin ostamassa Pipsalle flexin, niin on mukavampi käydä lenkeillä lyhyen hihnan sijaan.


Kotipihassa Pipsa saa nauttia rauhasta ja vapaudesta. Lempipuuhaa on liukua selällään ja piehtaroida pitkin pihaa.


Pulla-kissa oli saanut farmiltani "lähtöpassit" hurjan villin käytöksensä vuoksi, mutta ikävä voitti ja katti pääsi takaisin kokeilemaan yhteiseloa. Heti pisti ensimmäisen yön ja aamun aikana tuvan ylösalaisin ja sitten olikin hyvä nukahtaa sikeille unille. Kuvassa myös uusin asukas.


Vuoden ekat tiput ovat kuoriutuneet. Tänään nopeasti vilkaisin ja ainakin 4/14 on kanoja. Viikon kuluttua pitäisi kuoriutua seuraavat tiput. 



Koska viime kesän kaninpoikasista suurin osa oli uroksia, tuli kiire teurastuksille. Vielä on opettelemista ja hieman useammin saisi teurastaa, jotta tuntuma säilyisi. Arvostus ja kunnioitus kasvaa, kun alusta pitäen kasvattaa itse lihansa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupan lihoissa. Kuvan koiven haudutin yrttiliemessä ja paistoin pintaa rasvassa. Helpolla pääsee myös, kun laittaa kokonaisen kanin haudutuspataan, siihen mausteet ja liemi mukaan ja yöksi lämpimään leivinuuniin hautumaan. Seuraavana päivänä on ruoka valmis. Itselleni tällaisesta sastsista jää moneksi kerraksi syötävää. Siitä saa pataa, keittoa, leivänpäällistä ja pakkaseenkin pahan päivän varalle valmista ruokaa.

Olen ottanut itselleni suuren harppauksen omavaraisuudessa ja itseni kehittämisessä. Pääsin mukaan villiyrttikoulutukseen, joka myös mahdollistaa tulevaisuudessa pienen yritystoiminnan. Pää pursuaa ideoita ja odotan innolla toukokuista kurssia. Lisäksi elo-syyskuussa on kahden viikon permakulttuurikurssi, jonne on pakko päästä. Ensi vuonna voin sitten hyvin eväin käynnistää uinumassa olleen projektini.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

maanantai 16. tammikuuta 2017

Katsaus viime vuoteen

Monessa blogissa on vuoden vaihteen tienoilla ollut kooste vuodesta 2016. Ajattelin tehdä samanlaisen, nähdäkseni mitä kaikkea tulikaan viime vuonna tehtyä. Kovasti joudun pinnistelemään muistini kanssa, koska muistelin esimerkiksi, että Pipsa olisi tullut minulle viime vuonna, vaikka tulikin jo kevättalvella 2015.

Tammikuussa 2016 aloitin puusepän opinnot, jotka vaihdoin artesaanilinjaksi. Edellisvuonna olin päässyt mm. kätilön, sosionomin ja terveydenhoitajan pääsykokeisiin ja hainpa myös uudestaan maatalouskouluunkin. Puusepän opinnot vetivät kuitenkin pisimmän tikun. Vaikka loppuen lopuksi kävin koulua vain puoli vuotta, antoi se minulle paljon. Opin tekemään leikkuulautoja, jakkaroita, senkin ja muita käyttöesineitä. Koulun jätin kesken useista syistä, enkä kadu koulun aloitusta, enkä lopetusta.

Keväällä tein ensimmäiset esikasvatukseni ja perustin ensimmäisen kasvimaani. Käsin maan muokattuani ja kaksikymmentä kiloa perunoita istutettuani kunnioitus isovanhempien työmäärää ja perunaa kohtaan kasvoi hurjasti. Kuinka vähän arvostammekaan tänä päivänä ruokaamme...

Kasvimaa tuotti lopulta "maistelusadon". Sain muutaman kesäkurpitsan, avomaankurkkuja, yhden paprikan, sitä perunaa, porkkanaa, hernettä, pellavaa, papuja, sipulia, valkosipulia, kurpitsaa, pinaattia... Jatkossa täytyy suosiolla laittaa kaikkea huomattavasti enemmän.

Kasvimaan hoitoa hankaloitti se, että olin paljon töissä. Toisaalta olen kiitollinen, että sain olla töissä ja saan olla vieläkin. Se ei enää ole itsestäänselvyys...

Touko-kesäkuussa syntyi yhteensä kahdeksan kaninpoikasta. Kanat hautoivat kimpassa muutaman tipun, joista lopulta jäi henkiin vain yksi. Nyt sekin on kasvanut isoksi neidoksi ja kohta alkaa munimaan. Viime vuoden tipuista meillä on viisi kukkoa vielä kanalassa isäkukon lisäksi. Ennen kuin haudomme lisää tipuja, täytyy asiaa vähän korjata... Vaikka nyt on talvi, jatkuu munantuotanto edelleen, eikä sulkasatoa ole tainnut pitää kukaan kanoista.

Kesällä kerkesin olla lasten- ja nuortenleirillä ryhmänohjaajana, toivottavasti myös tänä vuonna. Kesäkuussa meille muutti kaksi kissanpentua, joiden nimeksi on nyt vakiintunut Laku-Pekka ja Pulla. Heinäkuussa emännöin konekarhutapahtumaa Lautakankaalla. Saa nähdä järjestetäänkö sama tänä vuonna.

Syksy on muistoissani aikalailla hämärän peitossa. Töissä kävin ainakin ja kerran Tukholmassa siskoni kanssa. Samalla reissulla ostin ensimmäisen autoni. Loka-marraskuussa olisi ollut Tukholmassa Awakening Europe-kofrenssi, mutta palkka tuli miten sattui ja töitä oli hyvin tarjolla. Tänä vuonna konfrenssi on Prahassa ;)

Joulukuun alussa muutin kissoineni ja koirineni "omalle farmille". Täällä on tilaa koirien ulkoilla, eikä autoteitä ole välittömässä läheisyydessä. Joulukuussa farmille muutti kääpiöpinseri "Brutski" Pipsan kaveriksi. Pipsan eroahdistus onkin helpottunut huomattavasti saatuaan kaverin.

Joulu meni töissä ja uusi vuosi kotona eläinten kanssa. Maltillisesti naapurit ampuivat muutaman raketin tasan puolenyön aikaan. Koirat eivät siihen reagoineet ollenkaan.

Kuvia olisin halunnut tähän laittaa, mutta vaihdoin kännykkää, enkä saanut kaikkia kuvia siirrettyä uuteen ja nyt sitäpaitsi laiskottaa latailla tänne kuvia. Sauna on lämpiämässä, joten latailut saa tosiaan jäädä.


maanantai 26. joulukuuta 2016

Tuvan arkea

Nyt kun olen jo muutaman viikon uudessa kodissa asunut, maltan tänne jotain kirjoitellakin.

Talo on pysynyt hyvin lämpimänä 18-20 asteen välillä, mikä on itselleni juuri sopiva. Olen aivan rakastunut puuhellaan. Siinä kypsyy nopeasti aamupuuro ja valmistuu pannukahvi. Tällä hetkellä leivinuunissa on tuli, tarkoitus hauduttaa myöhemmin poropataa.

Muuttokuorma on suurelta osin pahvilaatikoissa, koska kodin ulkopuolisia töitä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Navettakin odottaa vielä asukkaitaan ja vielä mietitäänkin millä kokoonpanolla kanat sinne muuttavat. Kanoista ja kaneista on tullut mukavasti kyselyitä ensi kesää ajatellen, joten pitäisi jo hommiin ryhtyä, jotta niitä riittäisi kaikille haluaville...

Hieman tätä kaikkea intoa latistaa vuotava katto, mutta vuokralaisena se ei ole suuremmin minun ongelma. Paitsi sitten, jos tulee home kuvioihin. Nyt talossa on hyvin raikas sisäilma ja toivon sen sellaisena pysyvänkin.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Vihdoin oma tupa!

Osa lukijoista jo tietää, osa arvaa. Olen siis vihdoin toteuttanut yhden suurimmista haaveista, olen muuttanut pientilalle. Vuokralle, näin aluksi tutustumismielessä.

Tilalla sijaitsee iso navetta, jonne lähiaikoina muuttavat kanat ja kanit. Siellä niillä on hyvin tilaa olla.

Tuvan ikkunasta avautuu henkeäsalpaava peltomaisema kumpuilevine metsineen. Pakkasaamun auringonnousut ovat olleet jotain sanoinkuvaamatonta. Muistakin ikkunoista näkyy kaunis luonto. Liikenteen pauhu ei tilalle kuulu ja naapureihin ei ole näköyhteyttä.

Yhteen naapuriin pääsin tänään tutustumaan, kun töihin mennessä auto ei jaksanutkaan mäkeä ylös ja liukui ojaan. Onneksi lähdin liikkeelle tavallista aikaisemmin, niin en ihan hirveän myöhässä ollut töistä.

Olen tehnyt tuttavuutta leivinuuniin, puuhellaan ja -saunaan. Saunan lämmitys oli melko hidasta, joten työpäivän päätteeksi saunaan menoa saa vain haaveilla. Huomenna on vapaapäivä ja aion saunoa sydämeni kyllyydestä.

Puuhellalla olen saanut yllättävän helposti ja nopeasti ruuat tehtyä. Aamullakin käytin saman ajan, kuin Lautakankaalla elektroniikan keskellä. Aamulla laitoin ennen töihin lähtöä kukon haudutuspataan liemen ja mausteiden kera ja töistä tullessa lihat irtosivat hyvin luista. Kätevä tapa saada valmista, lämmintä ruokaa heti töistä tultua.

Tällä hetkellä "farmilla" on kanssani kissat Diana ja Pulla (jotka toissa yönä hoitivat ansiokkaasti kissan tehtävää) sekä Pipsa-koira. Kanat ja kanit tulevat sitten, kun saan navettaan niille tilat tehtyä ja Aino-koira keväämmällä, kun on koiratarha pystyssä. Uusia eläinystäviä on myös tulossa pikkuhiljaa.

Kevättä odotan, jotta pääsen perustamaan permakulttuuriin perustuvan kasvimaan. Siitä saatte sitten kuulla lisää. Tarkoitukseni on tehdä kunnon perehdytyspostaus aiheesta ja päiväkirjamaisesti kirjata ylös kulloinkin ajankohtaiset tehtävät.

Nyt tekisi mieli nukkumaan ja toisaalta myös haluaisin kutoa villasukkaa. Voi olla, että uni voittaa.